Gion-no-komachi

Nimi: Gion-no-komachi

Valmistaja: Appleone

No. A10309

Palojen lukumäärä: 1000

Hankittu: Imaginatorium Shop (Japani), marraskuu 2012

Tämä on viides hankkimani japanilainen palapeli, ja se on kovin kaunis. Katselin tätä pitkään tuon nettikaupan sivuilla, mutta kun hoksasin, että siellä oli jäljellä enää yksi kappale tätä kallista kaunotarta, tilasin sen heti. Olen huomannut jo useasti, että jos tilaisuus hankkia jotakin joskus tulee, sitä ei kannata jättää käyttämättä. Vaikka tämä maksoikin, en kadu ostostani.

Kuten edellinenkin kokoamani Appleonen palapeli, tämäkin oli mukava koottava. Nuo palat ovat niin silkkisen tuntuisia, että niitä on mukava käsitellä. Miinuspuolena on tosin se, että niiden muotoilu on "löyhä". Palat eivät siis pysy kiinni toisissaan samaan tapaan kuin useimmissa eurooppalaisissa palapeleissä, vaan irtoavat helposti toisistaan. Tämä on tähänastisen japanilaisista palapeleistä hankkimani kokemuksen mukaan tavallista. "Palapelikulttuuri" on siis hieman erilainen.

Palapelin koko on myös eri kuin meikäläisissä palapeleissä. Tässä alla vertailun vuoksi kuva tästä ja edellisestä susipalapelistäni yhdessä.

Japanilaiset 1000-palaiset taitavat kaikki olla tätä kokoa. Suurempi koko tarkoittaa, että palatkin ovat hieman isompia kuin vaikka nyt tuossa susipalapelissä.

Palapelin kuvan on maalannut taiteilija Kaname Ozuma. Minun silmääni miellyttää hänen tyylinsä kovasti, ja hänen maalauksena ovat mukavan pehmeitä. Tämä vaahteraneito ei ole poikkeus. Minulla on toinenkin Kanamen teos palapelinä, mutta siitä sitten lisää myöhemmin, kun sen kokoan (toistamiseen).

Aikaa tämän kokoamiseen ei kulunut paljon, noin seitsemisen tuntia kolmena eri päivänä, ja pitäisin tätä helpohkona. Vaahteranlehdet olivat vaikein osa.

Tämän laatikkokin on hieno.

Leijonakuningas x 3

Nimi: Lion King

Valmistaja: Trefl

No. 34084

Palojen lukumäärä: 3 x 100

Hankittu: Lidl, alkuvuonna 2012

Mun oli tuolloin vaan pakko saada Leijonakuningas-aiheinen palapeli. Edes yksi. Vaikka olisikin lasten palapeli :)

Sain sitten kolme tässä paketissa. Olen ollut Leijonakuningas-fani ties kuinka kauan ja  tahtonut omistaa aiheeseen liittyvän palapelin. Ikävä kyllä kaikki markkinoilla näkyneet ovat aina olleet sellaisia 50 tai 80 palan lastenpelejä, ja vain silloin 1994 Leijonakuninkaan ensijulkaisun aikaan on tainnut olla tuotannossa myös joitakin 300- tai 500-palaisia versioita. Mutta kun ei silloin lapsena mitään järkevää koskaan saanut, niin pitää sitten näin aikuisena yrittää korjata tilannetta. Niinpä ostin tämän kolmen palapelin pakkauksen.

On selvää, ettei tällaisissa 100-palaisissa ole minkäänmoista haastetta aikuiselle palapeliharrastajalle. Kokonsa ansiosta ne kuitenkin soveltuvat yhteen mainioon käyttöön – sujuvuustestiksi. Eräänä päivänä kaivoin siis laatikon esiin ja testasin, kuinka nopeasti saisin nämä kolme kasaan. En kuitenkaan ottanut tätä haastetta niin tosissani, että olisin kiirehtinyt. Ei – kuten aina, palapelien kokoaminen on minulle ensi sijassa rentoutumiskeino, joten tämäkin testi sai sujua minulle luontaisella hitaan hämäläisen mentaliteetilla, ja ihan omaan tahtiini tein. Noin tunti meni, että kaikki olivat valmiita.

Jos kyseessä olisi ollut yksi 300 palan palapeli, aikaa olisi varmasti kulunut enemmän. Kolmessa 100-palaisessa on näet suhteessa enemmän helposti muista paloista erotettavia reunapaloja kuin yhdessä 300-palaisessa. Lisäksi väriteemat ovat erilaisissa kuvissa erilaiset, mikä helpottaa palojen erottelua. (En siis erotellut paloja taustalla olevien, erottelua helpottavien kuvioiden mukaan.)

Näitä palapelejä oli muuten mukava koota sen vuoksi, että palat olivat niin miellyttäviä käsitellä. Loksahtelivat paikalleen mukavasti. Jos tämän valmistajan muissakin palapeleissä on tällainen tuntuma, kokeilen mielelläni enemmänkin heidän palapelejään. Mukavaa näiden kolmen kokoaminen oli myös siksi, että kokoaminen oli niin rentoa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan välillä liian helppojen palapelien kokoamista, sillä niiden kokoamisen sujuvuudesta tulee mukava olo. Jos vaikeampien palapelien kanssa tuleekin joskus sellainen tunne, ettei millään pääse jostakin kohdasta eteenpäin tai että paloja on aivan liikaa, tällaisten kanssa tuota tunnetta ei taatusti tule.