Red

Aletaanpa sitten tehdä tätä blogia kokoon kuin palapeliä konsanaan...

Palapelikimaran saa aloittaa tämä todella hieno tekele, joka on yksi kokoelmani helmistä:

Nimi ja vuosi: Red (2010)

Valmistaja: Heye
No. 29272

Palojen lukumäärä: 3000

Hankittu: Stockmann, joulukuu 2010

Valokuva ei tee palapelille oikeutta, mutta toivottavasti ottamani kuva kertoo edes jotakin siitä, kuinka hieno palapeli on kyseessä. Kuvan on tehnyt taiteilija Cris Ortega, jonka muitakin teoksia on painettu palapeleiksi (sarja Forgotten). Joitakin näistä on vieläkin tarjolla ainakin nettikaupoissa, ja hienoja ovat. Itselleni kuitenkin riittää toistaiseksi yksi Ortega.

Palapelin kokoaminen otti aikansa. Ensin se lojui avaamattomana muoveissa puolitoista vuotta, kunnes sain vihdoinkin tilaa koota sen johonkin. Kokosin palapelin viime vuonna heinäkuun puolivälin ja elokuun alun aikana, ja suurimman osan siitä tein ollessani toipilaana asunnollani rajuhkon aivotärähdyksen jälkeen. Kun ei voinut lähteä mihinkään, viikon päivät kuluivat makuuasennossa joko kirjan tai omien ajatusten seurassa. Kun nousin ylös, tein sitten palapeliä. Sopivan rentouttavaa ja silmiä ja päätä rasittamatonta tekemistä. Palapeli eteni tuon viikon aikana oikein mukavasti, mutta kun sitten aloin taas liikkua enemmän asuntoni ulkopuolella, kokoaminen jäi joksikin aikaa. Sitten vain tempaisin ja muistaakseni väsäsin loput kasaan parina iltana. Kuluneiden tuntien määrää on vaikea arvioida, mutta kyllä niitä tuli rutkasti enemmän kuin tuhatpalaisten kanssa. Menee varmasti 20 tunnin paremmalle puolelle. (Aika pelottavaa muuten ajatella, että on kuluttanut noin vuorokauden elämästään polvillaan tai muuten vain lattialla.)

Voisin sanoa, että tämä oli varsin hankala koottava ainakin ensimmäisellä kerralla. Yksi hankaluuteen vaikuttava seikka oli luonnollisesti palojen määrä, joka teki etenkin aloituksesta hitaasti etenevän. Tiettyjä paloja kun etsii sieltä parintuhannen muun joukosta, siinä kuluu aikaa. Sitten kun tunti tai pari on kulunut ja edessä on vain pieni kasa löydöksiä tai kootut reunat, (joista tietenkin uupuu muutama pala, joita ei ole hoksannut laatikon palamerestä) ei tunne saaneensa juuri mitään aikaiseksi. Mutta tällaista tämä on. Toinen hankala juttu tässä palapelissä oli tuon neidon punainen hame. Että oli juonikas koottava se mokoma. Monissa noista helmojen paloista ei ollut ollenkaan mitään helpottavia kuvioita, joilla palat olisi saanut paikannettua suhteessa muihin punaisiin paloihin. Jätin suosiolla hameen kokoamisen viimeiseksi. Yllätyin, että se oli niinkin vaikea. Kokonaisuutena tämä palapeli ei ole kuitenkaan vaikeimmasta päästä, sillä siinä ei esimerkiksi ole laajoja yksivärisiä alueita, joten jollekulle, joka on jo jokusen näitä 3000-palaisia tehnyt, tämä ei varmasti olisi kovinkaan haastava.

Koska tämä oli ensimmäinen hieman isompi (yli 1500-palainen) kokoamani palapeli, tunsin itseni ylpeäksi saadessani sen valmiiksi. Kokoaminen sai lopulta vain ajattelemaan, että jos onnistun tämänkokoisen palapelin kanssa melko vähällä vaivalla, haluan kokeilla jotakin vielä haastavampaa. Vielä en tosin ole saanut hankituksi yhtäkään tätä isompaa palapeliä.

P.S. Tässä on aivan ihana laatikkokin.