New York

Nimi ja vuosi: New York (2001)

Valmistaja: Ravensburger

No. 16 165 2

Palojen määrä: 890

Hankittu: kierrätyskeskus, maaliskuu 2013

Erikoista: kohokuviointi

Joskus elämässä käy niin, että saa täsmälleen sitä mitä haluaa ilman, että edes erityisesti toivoo saavansa. Olin nähnyt tämän palapelin jossakin aiemmin ja silloin miettinyt, että olisipa kiva saada tuo. Se oli kuitenkin sen hetken miete, joka unohtui ennen pitkää. Unohtui, kunnes sitten eräänä päivänä menin kierrätyskeskukseen lähinnä puljun kirjavalikoiman tsekkaamisen vuoksi, ja katsastin (tietenkin) samalla palapelihyllyn. Siinä hoksasin heti, että mitääh, kaksoistornit?! Vedin palapelin hyllystä käsiini saman tien ja hymyilin: Hah, sinä lähdetkin minun mukaani! Olin onnellinen sinä pienenä hetkenä, kun tajusin löytäneeni tämän palapelin sen kummempia etsimättä, ja vielä pilkkahintaan. Hintalapusta näkyi, että palapeli oli odottanut minua kiltisti hyllyssä tasan viikon. Kyllä oli voittajafiilis, kun lähdin kotimatkalle.

En voinut koota palapeliä heti, sillä aikaa ei oikein ollut, joten vahvasti tupakalta löyhkäävä palapelilaatikko sai tuulettua jonkin aikaa asunnossani. Kun aloin koota palapeliä, oli pahin savun haju jo hävinnyt.

Tämä on siitä erikoinen palapeli, että tässä on ylimääräinen pahvikerros kohottamassa kuvan tiettyjä osia. Osa paloista on siis ainakin osittain kaksikerroksisia.  Sivulta korkeusero näyttää tältä:

Kun palapeli oli valmis, näki tuon kaksikerroksisuuden luoman efektin kunnolla. En odottanut aluksi kovinkaan paljon ylimääräiseltä pahvikerrokselta, joten yllätyin lopputuloksesta positiivisesti. Kuvaan todella tuli jotakin kolmiulotteisuutta, mutta luonnollisestikaan nämä tähän liittämäni kuvat eivät tee oikeutta efektille. Livenä se on hienompi. Vielä hienompi siitä tosin olisi tullut, jos kuvassa olisi pelattu kolmella kerroksella. Nuo World Financial Centerin rakennukset olisi voinut hyvin kohottaa, kuten myös nuo kaikki etualan matalammat rakennukset. Haittapuolena tässä olisi kuitenkin ollut se, että kokoamisesta olisi tullut hankalampaa. Noita paksuja paloja ei näet ollut niin kiva liittää toisiinsa kuin ohuempia. Paksujen palojen väliin jäi omituisia rakoja, jotka eivät kadonneet edes silloin, jos yritti työntää paloja yhteen samanaikaisesti eri sivuilta. Onko sitten ollut haasteellisempaa leikata tuota kaksikerroksista pahvia kunnolla vai onko kaksikerroksiset palat koottu jotenkin jälkeenpäin (epäilen) ja niistä on tullut aina hitusen epätasaisia, mene ja tiedä.

Palapeli oli taivasta lukuun ottamatta helppo, ja aikaa meni noin 6 tai 7 tuntia.