Yozakura

Nimi ja vuosi: Yozakura (2010)

Valmistaja: Educa

No. 14475

Palojen määrä: 1500

Hankittu: Suomalainen kirjakauppa, joulukuu 2012

Kauheaa, en postannut lokakuussa mitään! Vaikka palapelejä on tullut koottua paljon viime aikoina, niiden päivittäminen tänne on jäänyt. Mutta ennen kuin päästään niihin, otetaan pois alta yksi vanha postaus, joka jäi taannoisen linnaprojektin takia julkaisematta aikaisemmin.

Todella kaunis palapeli, jonka kuva on japanilaisen taiteilija Morita Haruyon käsialaa. Olin taas "sillä mielellä", kun joulun alla kiertelin kauppoja huvikseni. Siis palapeliseuraa etsiskelemässä. Suomalainen kirjakauppa on yksi vakivierailukohteistani ennen joulua, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Kun huomasin tämän muiden palapelien seassa, ilahduin paitsi kuvasta myös siitä, että palapelissä oli 1500 palaa. Ei siis olisi niin tavallinen koottava tämä. Sanomattakin on selvää, että palapeli lähti ilman sen kummemman harkinnan kohteeksi joutumista mukaani.

Aloin koota palapeliä joskus joulukuun aikana ja tein sitä aina silloin tällöin kun ehdin. En enää muista yhtään, kuinka kauan tämän kokoamiseen meni, mutta sen muistan, että mikään helppo palapeli tämä ei ollut. Tai no, sanottaisiinko, että tämä on semmoinen "jokaiselle jotakin" -palapeli. Tässä oli siis helppoja sekä vaikeita osioita. Helpoimpia olivat kimonon eri osat, naisen kasvot sekä päivänvarjo. Vaikeinta puolestaan oli saada kokoon tuo tausta, jossa leijailee kirsikankukkien terälehtiä. Se oli oikeasti haastavaa, vaikka käytinkin apunani sitä samaa tekniikkaa, jota käytän aina kootessani isompia yksivärisiä alueita. Erottelen paloja toisistaan värisävyjen hienojen erojen mukaan, ja sitten rupean sovittelemaan toisiaan sävyiltään lähellä olevia paloja toisiinsa. Se on aina semmoista tihrustamista se erottelu, mutta kun paloja sitten alkaa laittaa paikoilleen, tulee nopeasti koonneeksi muutaman rivin kinkkistä taustaa.

No, tässä tuo ei kovin hyvin toiminut, sillä kukkien terälehdet hankaloittivat hommaa. Toisaalta ne myös helpottivat, sillä niitä saattoi yrittää koota erikseen, ja kun yhden terälehden sai koottua, saattoi etsiä sen paikan taustasta kannen kuvaan vertaamalla. Kyllä, prosessi oli hidas.

Lopputulos oli kuitenkin palkitseva, kuten kuvasta näkyy. Eikä tästä varmaan tule mitään yhden kokoamiskerran juttua, sillä tällaisen haastavamman palapelin seuraan tulee varmasti palattua toistamiseenkin.